Jokunen viikko takaperin törmättiin lenkillä uuteen ystävään! Roosa-seropi on itselleni ennestään tuttu työharjoittelultani koirahoitolalla. En tiennyt että ko koira asustaa täällä lähistöllä, tai ainakaan lenkkeilee meidän lähimetsissä! Koirilla oli kyllä mukavat temmellykset keskenään, varsinkin kun tuolla oli juoksut alkamassa, ja juoksutti Wokieta pitkin hirveitä ryteikköisiä mäkiä.

Tässä vielä näkyy yleiskuvaa koko kämpästä.

Yritys on edelleen kova saada vielä edes jokunen syksykuva pojista, mutta alkaa olla pikku hiljaa liian myöhäistä sellaisille. Lämpötila pysyttelee jatkuvalla syötöllä pakkasen puolella, ja näkymät alkavat muistuttaa aina vain enemmän ja enemmän talvea. Voi olla, että nämä muutaman viikon takaiset kuvat jäävät meidän ainokaisiksi muistoiksi tästä syksystä. Kuvat on otettu päivänä, jolloin Chakira kävi meillä moikkaamassa poikia.

The kid kävi parturissa ja on jälleen näyttäytymiskelpoinen. The kid on pamauttanut myös itselleen silmätulehduksen päälle, joten hoidellaan sitä nyt sitten poies ja käydään antibiootit noukkimassa tohtorilta.

Wäinön päivä kului tänään siis täysin trimmitätien turvissa, ilmeisen kiltti poika oli ollut ja kaiken oli antanut tehdä kuuliaisesti. Tuli myös puheeksi, että rappuset olivat lasta kovasti jänskättänyt, josta muistui mieleeni, ettei tosiaan olla sellaisia käyty tapaamassa! Myöskään en ole satavarma, ollaanko käyty hissiä koskaan ihmettelemässä, joten ainakin nämä kaksi täytyy pikimiten käydä kokemassa kivoiksi paikoiksi! Tutkimattomien listaan kuuluu vielä juna, jolla täytynee lähiaikoina myös jokin pieni matka matkustaa. Joten, junamatkan päässä asustavat, otamme kyläilykutsuja ilomielin vastaan! ;-)

Blogi kaipailisi niin sisällöllisen määrän kuin ulkonäöllisiäkin muutoksia. Esimerkiksi lauman "uusi" jäsen, Wäinö, tahtoisi varmastikin omistaa oman tietosivun, sekä paikan bannerista, Woksan kera.

Wäinöstä mainittakoon sen verran, että pikkuherra on 5-kuinen keskikokoisen villakoiran urospentu. Tulevaisuuden kehäkettu ja jokapaikanhöylä. Ja täytyyhän sitä toki koluta myös jok'ikinen harrastuslaji läpi, kunhan nyt tuosta vähän kasvaa ja kehittyy! Tarkoituksena löytää The One -laji, johon koira syttyy täysillä ja jota se rrrrrakastaa! Katsotaan, katsotaan..

Lähitulevaisuudesta jokusen sanan jos sanon, niin molemmat koiruliinit on ilmoitettu messariin joulukuulle. Wäinö korkkaa siis true puudelointi-uransa pentukehien merkeissä lauantaina 6.12, ja Wokie taas lähtee muuten vain tittelin metsästykseen sunnuntaina 7.12.

Tuon viikonlopun lisäksi olisi vielä tämän syksyn mittaan luvassa erinäistä pientä tekemistä meidän koululla. Meillä on siis nyt menossa koiran hoitamisen ja hyvinvoinnista huolehtimisen 10 opintoviikon mittainen jakso, ja silloin tällöin tulee päiviä, jolloin riekutaan omien koirien kanssa tehden sitten milloin mitäkin!

Yllätyin erittäin positiivisesti, kun Hanneksen metsään päästyämme näkymät olivat harvinaisen valkoiset. Wow, I didn't expect that! Ensimmäiset kilometrit olivat täysin vihreät, joten pienoinen yllätys tuo oli kieltämättä! Tuli entistä enemmän joulunodotus-fiilikset pintaan, jeij :3

Kiertelimme jonkun aikaa sikin sokin puiston teitä myöten, kunnes eksyimme ilmoitustaulukyltin mukaiseen auditorioon. Oli aivan pakko ottaa koirista "ahkerat luennolla istuvat" -kuva, muttei kumpikaan totta puhuen näyttänyt kovinkaan ahkeralta luennoitsijan kuuntelijalta.. 

Auditorion jälkeen kävelimme jälleen vailla määränpäätä, lopulta kuitenkin päädyimme näköalatornin tuntumaan. Täytyy sanoa, etten ole hetkeen nähnyt noin kivoja maisemia! Itse tornista näkyi hieman huonosti, sen ympäröimien suurien kuusien johdosta, mutta tornin vierestä maisemat olivat maalaismaiseen tyyliin kauniit; peltoa, metsää ja hyvin harvakseltaan taloja.

Loppumatkatkan sainkin sitten tarpoa pimeässä metsässä, kompastellen kiviin ja kantoihin, mahtavaa. Hyvin nopeasti tosin siirryin pellon puolelle, jossa näkyvyys oli huomattavasti parempi ja alusta tasaisempi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin virkistävä reissu, ihanaa välillä saada vähän muutoksen tuulia lenkkireitteihin!