Asunnon esittely



Ajattelin huvikseni esitellä täällä bloginkin puolella vähän tätä nykyistä kämppääni, kerta tuli joitakin kuviakin otettua. Tämä on siis noin 39 neliöinen yksiö, täällä Kalliolan peräkylillä. Tätä ei siis vieläkään ole sisustettu mitenkäänpäin kivaksi, kun ei vaan saa aikaseksi, niin ei vaan saa. Mutta ihan viihtyisä on ollut näinkin, niin saa vielä hetken ainakin pysyä tälläisenä. Sen kummemmin ei aio selitellä mitään, kuvat puhukoot puolestaan.

Keittiö

WC/kylpyhuone

Kanin "huone"

Eteinen

"Makkari"

Olohuone

Tässä vielä näkyy yleiskuvaa koko kämpästä.

No onkos tullut syksy








Yritys on edelleen kova saada vielä edes jokunen syksykuva pojista, mutta alkaa olla pikku hiljaa liian myöhäistä sellaisille. Lämpötila pysyttelee jatkuvalla syötöllä pakkasen puolella, ja näkymät alkavat muistuttaa aina vain enemmän ja enemmän talvea. Voi olla, että nämä muutaman viikon takaiset kuvat jäävät meidän ainokaisiksi muistoiksi tästä syksystä. Kuvat on otettu päivänä, jolloin Chakira kävi meillä moikkaamassa poikia.

The kid is back, back on track

(Seisotuskuvat © Sonja S.)

The kid kävi parturissa ja on jälleen näyttäytymiskelpoinen. The kid on pamauttanut myös itselleen silmätulehduksen päälle, joten hoidellaan sitä nyt sitten poies ja käydään antibiootit noukkimassa tohtorilta.

Wäinön päivä kului tänään siis täysin trimmitätien turvissa, ilmeisen kiltti poika oli ollut ja kaiken oli antanut tehdä kuuliaisesti. Tuli myös puheeksi, että rappuset olivat lasta kovasti jänskättänyt, josta muistui mieleeni, ettei tosiaan olla sellaisia käyty tapaamassa! Myöskään en ole satavarma, ollaanko käyty hissiä koskaan ihmettelemässä, joten ainakin nämä kaksi täytyy pikimiten käydä kokemassa kivoiksi paikoiksi! Tutkimattomien listaan kuuluu vielä juna, jolla täytynee lähiaikoina myös jokin pieni matka matkustaa. Joten, junamatkan päässä asustavat, otamme kyläilykutsuja ilomielin vastaan! ;-)

5kk 16pv 





On the third day He rose again from the dead ☆



Herättäkäämme vaatimaton blogimme jälleen henkiin! Tämä hiljaiselo taitaa jopa hipoa henkilökohtaisia ennätyksiäni, lähes kokonaisen vuoden ajalta on kaikki elämämme kommervenkit jäänyt kirjaamatta ylös. Harmistus!

Blogi kaipailisi niin sisällöllisen määrän kuin ulkonäöllisiäkin muutoksia. Esimerkiksi lauman "uusi" jäsen, Wäinö, tahtoisi varmastikin omistaa oman tietosivun, sekä paikan bannerista, Woksan kera.
Wäinöstä mainittakoon sen verran, että pikkuherra on 5-kuinen keskikokoisen villakoiran urospentu. Tulevaisuuden kehäkettu ja jokapaikanhöylä. Ja täytyyhän sitä toki koluta myös jok'ikinen harrastuslaji läpi, kunhan nyt tuosta vähän kasvaa ja kehittyy! Tarkoituksena löytää The One -laji, johon koira syttyy täysillä ja jota se rrrrrakastaa! Katsotaan, katsotaan..





Mutta hypätkäämme sitten yleisistä informaatioista vähäisiinkin kuulumisiimme! Tosiaan,  tuo Wäinämöinen on nyt kolmisen kuukautta tässä jaloissa pörrännyt, ja Wokie otti samantien uuden pikkuveikan sydämellisesti vastaan. Ne ovat olleet ihan paita ja peppu jo alusta alkaen! 
Nämä kolme kuukautta ovat menneet ihan hujauksessa, enkä vieläkään välillä ihan osaa käsitellä sitä tietoa, että totta tosiaankin omistan koiranpennun!


Ollaan Wäiskin kanssa jonkin verran kierrelty erinäisiä paikkoja; kauppakeskuksessa, koirakahvilassa ja trimmaamossa, eläinlääkärissä, tallilla, pizzeriassa, koululla (mm. morjestamassa lehmiä sekä traktoreita) - muutaman esimerkin mainitakseni. Lisäksi ollaan matkustettu niin autolla, bussilla, jalan, kuin lastenrattaillakin! Vielä on kyllä niiiiin paljon nähtävää ja koettavaa edessä.
Lähinnä kuitenkin meidän arki on kulunut pitkin metsiä ja peltoja rymytessä sekä nukkuessa ja syödessä hyvin! Vähän olisi tarkoituksena kiriä tahtia kiinni, ja alkaa pennun kanssa opetella erinäisiä temppuja muun muassa. 



Lähitulevaisuudesta jokusen sanan jos sanon, niin molemmat koiruliinit on ilmoitettu messariin joulukuulle. Wäinö korkkaa siis true puudelointi-uransa pentukehien merkeissä lauantaina 6.12, ja Wokie taas lähtee muuten vain tittelin metsästykseen sunnuntaina 7.12.
Tuon viikonlopun lisäksi olisi vielä tämän syksyn mittaan luvassa erinäistä pientä tekemistä meidän koululla. Meillä on siis nyt menossa koiran hoitamisen ja hyvinvoinnista huolehtimisen 10 opintoviikon mittainen jakso, ja silloin tällöin tulee päiviä, jolloin riekutaan omien koirien kanssa tehden sitten milloin mitäkin!

Vielä viimeisiksi sanoiksi mainitsen, että kaikki tämän postauksen kuvista on otettu alkuviikolla, meidän reippaalta parin-kolmen tunnin lenkiltä hepan, kahden koiran sekä neljän ihmisen kera. 
Ja kyllä maalla on mukavaa!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt





24.11.2013 

Oi voi, taas näitä päivä, kun herään yli puolenpäivän ja katson kuinka kaunis päivä ulkona on. Kuitenkin vielä miljoonasti asioita, jotka on pakko suorittaa ennen sinne lähtöä, joten vihdoin ulos päästessäni alkaa jo hämärtämään, damn it! 

Lenkille kerkesin muutamaa minuuttia ennen auringonlaskua, valoa oli onneksi siis vielä vähän jäljellä alkumatkasta. Kuitenkin hyvin nopeasti se alkoi hiipumaan ja jo alle kahden tunnin kuluttua sai kuvaamiselle sanoa totaaliset hyvästit. Muutaman otoksen onneksi kerkesin joka tapauksessa nappaamaan matkan aikana.


Kävimme pitkästä aikaa, ja jalkasin ensimmäistä kertaa, läheisessä puulajipuistossa, jossa kulkee mukavia pikkuteitä ympäri ämpäri! Oli ehkä jopa helpompi liikkua tällä kertaa ilman hevosta, sen kanssa kun ei mulla rohkeus riitä mennä jyrkkiä ylämäkiä (lue: tulla niitä takaisin alas). Korkeuserot noilla reiteillä on ilmoitustaulun mukaan 34 metriä, eli ihan mukavasti kuitenkin.

Yllätyin erittäin positiivisesti, kun Hanneksen metsään päästyämme näkymät olivat harvinaisen valkoiset. Wow, I didn't expect that! Ensimmäiset kilometrit olivat täysin vihreät, joten pienoinen yllätys tuo oli kieltämättä! Tuli entistä enemmän joulunodotus-fiilikset pintaan, jeij :3


Kiertelimme jonkun aikaa sikin sokin puiston teitä myöten, kunnes eksyimme ilmoitustaulukyltin mukaiseen auditorioon. Oli aivan pakko ottaa koirista "ahkerat luennolla istuvat" -kuva, muttei kumpikaan totta puhuen näyttänyt kovinkaan ahkeralta luennoitsijan kuuntelijalta.. 

Auditorion jälkeen kävelimme jälleen vailla määränpäätä, lopulta kuitenkin päädyimme näköalatornin tuntumaan. Täytyy sanoa, etten ole hetkeen nähnyt noin kivoja maisemia! Itse tornista näkyi hieman huonosti, sen ympäröimien suurien kuusien johdosta, mutta tornin vierestä maisemat olivat maalaismaiseen tyyliin kauniit; peltoa, metsää ja hyvin harvakseltaan taloja.

Loppumatkatkan sainkin sitten tarpoa pimeässä metsässä, kompastellen kiviin ja kantoihin, mahtavaa. Hyvin nopeasti tosin siirryin pellon puolelle, jossa näkyvyys oli huomattavasti parempi ja alusta tasaisempi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin virkistävä reissu, ihanaa välillä saada vähän muutoksen tuulia lenkkireitteihin!

Hanneksen metsän puulajipuiston söpöt tienviitat!

Ps. Saa ehdotella postausaiheita, niitä ei koskaan ole liikaa! ;-) 

Written in these walls are the stories that I can't explain

Mutta nämä tarinat mä voin selittää. Pienoinen kännykän tyhjennys -päivitys tulee tässä;

Tämä! 

Suomikiekkoa! 
                                   Parhausihmisten kanssa viiksetti..

.. koska Movember! 

Hyvä duuni..

Lippuainekset kasassa. + FBstä pöllitty kuva Pekin ja tuomarin herkästä hetkestä

Peukut oli pystyssä HIFK-Pelicans pelissä viime lauantaina Helsingissä. Ihan ei riittänyt meijän tsemit, hävittiin hyvästä loppukiristä huolimatta 4-3. Lippu oli kuitenki hieno, ja lämmitti mukavasti jalkoja erätauolla ;)

Pupujen uusi asumus! Enää ei näiden riiviöiden tarvii vallata mun sänkyä (ja kusta sen alle..)


Meidän vieraileva tähti, Lumina! Kävi meillä kylässä muutama päivä sitten. Hän on edelleen koditta, vinkvink ;)

Eiliset maisemat <3 Oli hitusen kylmä kävellä kotiin, mutten silti valita!

Ja tämän aamuiset.. On ihan jees, kun nykään siskontyttö tulee samalla bussilla, samalta pysäkiltä, kouluun! Ei tule yksinäinen olo, jeij!




Lopuksi vielä Woksan kuulumiset! :-D Fiksuutta, fiksuutta..