Matkustaminen avartaa

02:13 Iinameri 0 Comments

Välillä sitä on vaan otettava välimatkaa omasta elämästään, jotta arkeaan osaa arvostaa uudella tavalla. Ei sillä, että mulla olisi ollut mitään ongelmaa asian suhteen - päinvastoin. Suhteellisen vastahakoisesti pakkasin laukkujani "päästäkseni nauttimaan lomasta".

Viime kesänä/alkusyksyllä tein päätöksen oman arkeni suhteen, luettelin tarkalleen millaista haluan sen olevan ja mitä haluan siihen sisältyvän. Ja muutaman hetken kuluttua elin täsmälleen tuota arkea. Täsmälleen. 

Kuitenkaan suunnitelmani ei ollut täysin aukoton, eikä kaikkia elämäni osa-alueita oltu mitoitettu kyseiseen arkeen. Ja sen huomasi. Asiat, jotka kaikesta huolimatta arjestani löytyy, eivät siihen sopineet, mikä tuotti epämukavia tilanteita. Henkistä tuskaa.

En voi edes ymmärtää miten paljon olen pienen pääni sisällä pyöritellyt erinäisiä asioita edes ja takas, ympäriämpäri, läpi, yli ja puhki. Pääsemättä juuri minkäänäköisiin lopputuloksiin. Ja samat asiat ovat ruvenneet pyörimään päässä päivästä toiseen, vieden hetkittäin täysin mukanaan. Siitäkin huolimatta, arkeni on ollut jotakuinkin täydellisesti odotuksieni ja odottamani mukainen, eikä siitä ollut juuri mitään syytä lähteä lomaileemaan.

Joka tapauksessa ajan rientäessä kuuluisalla nopeudellaan, tuli vastaan hetki jolloin oli aika kerätä kimpsuja ja kampsuja ja lennähtää Espanjan mantereelle seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Kyllähän sitä tietysti siinä marraskuisessa loskasateessa ja pimeydessä alkoi jo hieman odottamaankin, ei sen kieltäminen! Mutta koko ajan on ollut vähän varautunut olo tästä reissusta - miten voin jättää oman arkeni ja hylätä vaan itsekkäästi kaiken vastuun ja velvollisuuden. 

Itsekästä. 

Sitähän se on. Itsekästä. Mutta, MITEN voi elää yhteisymmäryksessä muiden ihmisten kanssa, jos ei ensin elä yhteisymmärryksessä itsensä kanssa. MITEN voi tarjota mitään arvoa kenellekään muulle, jos ei ensin tarjoa sitä itselleen. Miten voi yhtään mitään, jos ei ensin itse. Kaikki kiteytyy henkilöön peilin takana. Se on kaiken alku ja loppu, siitä kaikki lähtee.

Totta puhuakseni on ollut suorastaan ihanaa päästä ulos arjesta, ja olla ihan vain omien ajatuksiensa kanssa ja tarkastella niitä täysin uudesta näkökulmasta. Jotenka, olipa se nyt kuinka itsekästä tahansa, niin olen erittäin onnellinen sekä kiitollinen tästä reissusta ja kaikesta mitä se on tähän mennessä näyttänyt, opettanut ja mahdollistanut. Mikä on itseasissa suhteellisen suuri määrä asioita. 

Siispä, vaikka reissuun tuli lähdettyä melko kapeakatseisena, on takuuvarmaa, että täältä palatessa on mieltä huollettu sellaisessa määrin, että arvon antaminen on jälleen mahdollista, tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeytyneet entisestään ja niitä on oppinut katsomaan laajemmassa mittakaavassa, ja ennen kaikkea: arki rullaa entistäkin paremmin.

♥︎♥︎♥︎

- Iinameri