Diagnosoitu jalkafetissi ja muut salaisuudet
Millainen olisi unelmiesi koira? Ulkonäöllisesti ja luonteeltaan?
Ihmisellähän pitää olla unelmia! Jotta tähän aiheeseen kun nyt päästään, niin loppuahan ei sitten näy, hah! Säästellään vähän, hyvin vähän, ja otetaan vain yksi unelmakoira. The Suurin unelmakoira, tässä hetkessä mitattuna.
Sanoisin kyseisen koiran olevan rottweiler. Se saattaisi toki olla jokin amstaffi/pitbull tms mikserikin, mutta koska rajataan rajaamisen ilosta, niin valitaan uhriksi nyt yksinomaan rottweiler. Ja koska se nyt ehkä totuuden nimissä sattuu olemaan The Unelmakoira muutenkin, hehs.
Sitä en sitten osaa sanoa, olisiko kyseessä uros vai narttu. HUIJASIN, no osaisinpas sanoa! Se olisi uros. Uh ah, uros! Ulkonäöltään tämä herrasmies olisi niin kompakti kuin olla vaan voi. Sopusuhtainen paketti, sporttinen, olematta millään tapaa kevyt. Päästä herralta löytyy hieman pyöreyttä, löytyy kuono ja vahva sellainen löytyykin (ja osaapa muuten käyttääkin sitä, vinkvink ja IPO), sekä aivan vastustamaton ilme ruskeilla mantelisilmillä varustettuna. Runko koiralla on vahva, lihaksikas ja voimakas. Lihaskunto on silmäänpistävän erinomainen! Väriltään puhtaan mustan rungon lisänä selkeät ja selvärajaiset punaruskeat merkit.
Luonteenpa kuulkaas länttään tähän aivan suoraan rotumääritelmästä; Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta kuvastuu alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöään hyvin valppaasti.
Kuva-demonstraatio. Oletettavastikin kuvasta poiketen pitkällä hännällä varustettuna.
Miltä koirasi tyypillinen ruokakuppi näyttää?
Voi että, täytyykö ihan myöntää miten alas olen vajonnut tällä saralla. Kheh, kai se täytyy. No tosiaan, tyypillisesti Wäinön kupista löytyy yksiväristä ruskeaa. Ei sitä kerran syötyä onneksi sentään! Tällä hetkellä valkoista ruokakuppia vasten kimmeltää kahdesti vuorokaudessa annos Purenatural Active ruokaa, tai vaihtoehtoisesti Purenatural Sensitive Salmon and Trout labelilla kulkevaa sapuskaa. Mukavan kiiltävän pinnoitteen eväksille antaa öljyt (x2), jotka päivittäin kulkeutuu ruuansulatuksen kautta soluja elävöittämään.
Oletteko kilpailleet, jos kyllä niin missä laj(e)issa?
Wäinön kanssa emme ole kilpailleet lainkaan. Eeeeei kun juksasinpa jälleen! Ollaan kertaalleen mätsäreissä käyty pyörähtämässä, no siis harjoittelun mielessä tosin ainoastaan, ja pentukehässä näyttelyfifistelyn merkeissä 'kilpailtu' kerran. Periaatteessa siis kilpaileminen ei ole kuulunut meikäpoikien menneisyyteen, mutta jos toivoa sopii, niin ehkä tulevaisuudessa!
Miten olet opettanut koirasi maahan?
Uskoisin sen tapahtuneen melko perinteisillä menetelmillä; alkuun istuma-asennosta namikäden avustuksella houkuttelu makuuasentoon, ja siitä sitten upgreidannut seisoma-asennosta saman kaavan avustuksella maahan asti. Nykypäivänä se on kämmenellä "täp täp" haluttuun kohtaan ja jo tulee koira ja ottaa lepoa.
Onko koirallasi pakkomielteitä, ja jos kyllä, millaisia?
Hahhah! Kyllä nyt salaisuuksien kammiot kaivetaan niin, että vaan tyhjä arkku jää jäljelle! Että jo vain, kyllä löytyy tältä villipojalta pakkomielle. Ootko koskaan kuullut sanaa jalkafetissi? No siis, myönnettäköön, ettei ole kiistäminen kyseisen fetissin olemassaolosta tällä koiralla. On melkoisen selvä keissi tämä kyllä joo. Että sellainen pakkomielle löytyy. Varo vaaraa, jos ei ole sukka suojana!
Antaako koirasi leikata kyntensä nätisti?
Kyllä! No joskus vähän yrittää liikuttaa jalkaa, jos nyt vaikka ihmislapsi ottaisi ja jättäisi häiritsemättä leikkureidensa kanssa. Mutta hyvin hienovarainen liike tuo onpi, jos ilmenee lainkaan operaation aikana.
Miten koirasi päätyi sinulle?
Hyvä kysymys. Erittäin hyvä kysymys.
Millainen oli ensimmäinen koirasi?
Ihka ensimmäinen oma koiranihan on Helmi thö pumi-villakoira. Muori-neiti täytti tänä vuonna 11-vuotta! Eikä kyllä koiraa katsomalla uskoisi ikäisekseen, on sen verran nuoristunut viimeaikoina tuo muori, että ihan kauhulla ollaan katseltu muutosta. (:D) Helmi asuu vanhemmillani, ja on ihan äitini koira tätä nykyä. Kuitenkin tämän neitokaisen kanssa olen koiraharrastuksen pariin tieni hortoillut, ja kyllähän me olemme yhdessä kaikenlaisia lajeja kokeiltu ja harrasteltu. Paljon on opettanut hän, ja paljon tulee varmasti yhä vieläkin opettamaan!
Mikä on lempi koirarotusi?
Kehveli sentäs mikä kysymys! On niitä rotuja niin monia maan mahtavia, mutta muutamat mainitakseni; ensinnäkin tuo rottweiler, josta olikin jo puhetta, lista jatkunee mm. saksanpaimenkoiralla, australianpaimenkoiralla, belgi-malilla, ranskanbulldogilla (kyllä!), amstaffilla ja ehdottamasti myös staffilla! Ehkä ihan vaivihkaa, kenellekään kertomatta livauttaisin listaan myös villakoiran, varsinkin kokoluokaltaan ison sellaisen!
Entä inhokki?
Näitäkin on tullut ennen muinoin listailtua, mutta siis englanninbulldog, kingcharlesinspanieli, mopsi, ajokoirat etc, terrierit (ei välttämättä kettarit), laikat ja karhukoira, pumi ja kääpiöpinseri.
Onko koirasi tuhonnut jotain pentuna, mitä?
Niin, onko? Nii Wäinö, onko tullut tuhottua mitään? Mitään, yhtään mitään? Ai eikö? Älä Wäinö huijaa.
Niin että on se jäbäleilei kyllä tuhonnut yhtä ja sun toista! Useampi pariskunta kookkaveita (suom. korkkareita) on jostain oudosta, tuntemattomasta syystä saanut kauniin hampailla kaiverretun koristelun. Mistä lie ilmestynyt ne jäljet, en tiedä - sanoo Wäinö.. Sama kohtalo on osunut useille lehdille ja kirjoille, sekä monilukuisille unohtuneille tavaroille lattialla ja/tai pöydillä tai tasoilla pitkin taloa. Onpahan muuten lasten leluja useampi kilokrammi joutanut roskakoriin pienen käsittelyn jälkeen, ja eipähän ole edes vain yksi tai kaksi kertaa kun on suklaakonvehdeista löytynyt vain suojapaperit kotiin palatessa.
"Mutta kun täytyyhän koiran pitää HAUSKAA!"
- Wäinö
0 kommenttia: