Rakkaus on ongelmat, ongelmat on rakkaus

  Pienet voivat olla ihmisen murheet. On tullut ajateltua jopa, miten suorastaan hävytöntä on 'valittaa' niin pienistä asioista, joita silloin tällöin kutsun ongelmiksi, lähes ylitsepääsemättömiksi problemiksi. Kuten erään illan mietteet tuo ilmi, jokunen päivä ennen viikon mittaisen sosiaalinen media -lakon aloittamista. Ainoa asia joka meinasi pidätellä itseäni pitämästä lakkoa oli se jotenkin vierostuttava ajatus; ajatus joutua olemaan juttelematta ystävälle viikkoon. VIIKKOON. Miettikään nyt, viikkoon. Se on säälittävän pieni prosentuaalinen osuus elämästäni. Viikko.

Koska ei ole mitenkään erityinen tapaus joutua olemaan useita kuukaisia, tai jopa vuosia kuulematta lähimmäisistään pienintäkään hiiskausta. Ottaen huomioon esimerkiksi sodissa olevat.. Mitenhän ovatkaan saaneet päivittäin pitää lähimmäisiään ajatuksissaan, tietämättä lainkaan ovatko he edes hengissäkään enää.. 

Ja tässä mun ongelmat on niin pieniä, kuin oikeasti ihmisellä voi vain olla. Mun elämässä kaikki on kuitenkin niin hyvin, että jopa pahimmat "vaikeuteni" olisi jollekin toiselle kuin lottovoitto... Osaanko edes tarpeeksi arvostaa kaikkea sitä, mitä mun ei tarvitse miettiä eikä murehtia! Niitä asioita on aivan älytön määrä! Kaikki perustarpeet tulevat täytettyä, ja niiiiin reilusti niidenkin yli. Käytännössä ei ole mitään, mistä mieleni joutisi olemaan huolissaan. 

Siksi joudun keksimään ja kehittämään itselleni mitä typerimpiä 'ongelmia', koska ihminen ei nyt vaan voi ilman niitä elää. Ei ainakaan kehittyä. Koska jos ei ole ongelmaa (problem = tilanne ennen ratkaisua), ei ole mitään mihin liikkua, mitään mitä olisi tehtävä, minne mentävä. Silloin jäisi vain paikoilleen. 

Tähän hetkeen. 

Kaikkeen siihen mitä on juuri nyt, tällä hetkellä. Eläisit loppuelämäsi, samassa työssä, samassa maassa, kaupungissa, talossa, huoneessa. Näkisit tismalleen samat naamat päivästä ja vuodesta toiseen. Ja se olisi elämäsi, niin kauan kuin sitä kestäisi. Kuinka surullista se sitten taas olisikaan. Koska ei olisi mitään ongelmaa. Ei olisi mitään, minkä pitäisi muuttua. 

Jonkun mielestä tuo ehkä kuulostaa hyvältä, mutta trust me, se ei ole. Pidemmän päälle myös liian 'täydellinen' elämä alkaa syödä ihmistä sisältä käsin, elämä ilman minkäänlaisia ongelmia. 

Siksi, on tärkeää oppia nauttimaan, suorastaan rakastamaan ongelmia! Ne ovat asioita, jotka kasvattavat ihmistä ja vie eteenpäin ja uusille ulottuvuuksille. Ne ovat niitä, jotka avartavat maailmaa, näyttävät paikkoja joita et olisi ikinä kuvitellut näkeväsi! Ne tuovat sinut ihmisten eteen, jollaisia et olisi osannut kauneimmissa unissasikaan olettaa tuntevasi. Ne totta tosiaan ovat ihania! ♥︎ Vaikkei ne koskaan siinä hetkessä ihanilta, tai edes siedettäviltä tunnukaan. Silti ne todellisuudessa ovat juurikin sitä!