“Everyone has a gift for something, even if it is the gift of being a good friend.”
― Marian Anderson
“Can miles truly separate you from friends... If you want to be with someone you love, aren't you already there?”
― Richard Bach
― Richard Bach
― Marian Anderson
Mitä sanoo kohtalo?
Tänään koitti vihdoin kauan odotettu päivä Wäinöllä. Päivä, jonka toteutumista on hartaasti toivottu jo toista kuukautta. Päivä, jonka jälkeen Wäinöä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua koiraksi tai edes koiran näköiseksi, kauniista tai söpöstä ulkomuodosta puhumattakaan! Peräti voi jo arvata mistä on kyse.
Peräti hämäläisillekin selvällä suomen kielellä kerrottuna; Wäinö vietti tänään nautinnolliset viisi tuntia trimmisalongin syvissä syövereissä. Taikasalonki suorastaan. Sisään astuu tunnistamattomia karvamöhköjä, pelottavia sängynalus-monstereita, ja ulos tupsahtelee kauniin pirtsakoita puudeleita! Erinomaista.
Peräti hämäläisillekin selvällä suomen kielellä kerrottuna; Wäinö vietti tänään nautinnolliset viisi tuntia trimmisalongin syvissä syövereissä. Taikasalonki suorastaan. Sisään astuu tunnistamattomia karvamöhköjä, pelottavia sängynalus-monstereita, ja ulos tupsahtelee kauniin pirtsakoita puudeleita! Erinomaista.
Wäinön kohtalo on todennäköisesti kasvattaa enkkuleijona (click), koska miksipä ei. Kohtalo numero kaksi on kyläillä lääkäri tätin tai setän luona, ja lääkäri täti tai setä saa tutkia nykyisin koiraksikin tunnistetulta eläimeltä silmät, kyynärät, polvet ja lonkat. Myöskin, kuinka valitettavaa, joutaa lääkäri täti tai setä myös kertomaan Wäiskin hampaiden kohtalosta tarkempaa informaatiota. Ne kun eivät tahdo olla liian mainstream, vaan etuhampaat yläleuan puolelta ovat osittain kitalaessa jne. Täytynee selvittää, onko kohtalona hampaiden väheneminen vai nykyisen sijainnin pysyminen. Ja onko kohtalona kuitenkin huikella vauhdilla alkaneen näyttelyuran kuoppaaminen, vai jatketaanko enkkuleijonan kasvattamista. Hmmh.
Kohtalo on peräti jännittävä käsite.
No mutta siis mitä suotta nähdä painajaisia koiran viemisestä kehään tämän näköisenä..?!
Mut kuka tää Wäinö sitte on?
Wäinö on erilainen, Wäinö on erikoinen,
Wäinö on kaikkien ystävä, kaikkea kestävä
Wäinöö ei aina just kiinnosta,
Mut Wäinö nauttii kyl juosta,
Ei Wäinön tukkaa tunneta kiillosta,
Usein Wäinön löytääki suosta
Wäinö on tallikoira,
Ja Wäinö on mallikoira,
Wäinö viihtyy allikoilla,
Ja rypee kaikil' soilla
Wäinölle kaikki voi olla leluja,
Vaik Wäinö ei ees ymmärrä kehuja,
Ei tunne käsityst' "jehuja",
Mut silti vetää kaikkien mehuja,
Jopa hevosen kaa kilpaa rehuja
Muttei Wäinö ketään hauku,
Eikä ovet sen takaata pauku,
Ei meuhkaa päin naamaa,
Ei oo ikin' aiheuttaas draamaa,
Wäinö tulee hymyn huulille saamaa,
Joka kerta ku muistuttaa laamaa
Wäinö kulkee mul mukana,
Meninpä mihin vaa,
Wäinö on siel mis tapahtuu,
Ja välil' sitä havahtuu,
Et Wäinöön saatan samaistuu,
Saatan valaistuu,
Kaikest voin sille avautuu,
Ei tuu mitää salailtuu,
Se ain' vieree kaivautuu,
Siin tulee halailtuu,
Ja joka päivä Wäinöön lisää vaa rakastuu.
See the Beauty in Right in Front of You
Puuhia ja mietteitä
Päivän saldo; huonohappinen aamu, takatalvi part. miljoona, epätoivoinen kameran ulkoilutus sekä harvinaislaatuisen vauhdikas maastoreissu.
Melkein voisin jättää avaamatta näitä käsitteitä. Ne kun jo melko kattavasti kertoo itse itsestään. Mutta jotain niistä kertoakseni; aamuinen vointini ei ollut millään lailla pilviä hivelevän hehkeä, joten jättäydyin päivän aktiviteeteista pois ja jäin vain kotiin ihmettelemään. Oletan jääneeni kuitenkin paljosta paitsi, koska luvassa olisi ollut hevosagilityä 190-säkäisillä pikkuponeilla. Kyseessä oli kaikenlisäksi viimeinen virallinen koulupäivä. Vielä olisi kasa tehtäviä, yksi koe, vähän työharjoittelua sekä muutama verkkokurssi tehtävälistalla. Tässä kotokoneella istuessa on hyvä aika siivutella nuo kaikki alta pois, ja panostaa sitten tulevaan harjoitteluun, jonka ajankohta ja paikka ovat vielä osittain avoinna.
No joka tapauksessa, myöhemmin tänään iltapäivästä raahasin itseäni pihalle räntäsateeseen, liukastelemaan kissojen ja koirien kera. Siis todellisuudessa Wokie pääsi pikaisasti käymään ensin ulkona ja sitten vasta hain Wäiskin ja kameran. Niin vähälle on jäänyt Wäinön kuvaamiset, että piti saada vielä viimeisetkin rippeet talvesta irti ja räpsäistä muutama lähes talvinen kuva. Neitikissamme Pikkis päätti jakaa tästä henkeäsalpaavasta säätilasta nautiskelun kanssamme, joten sekin tuli ikuistettua kameran linssin läpi muutamaan otteeseen.
Illaksi olin sopinut meneväni vähän keskustelemaan Ormin tilanteesta. Jätkä on vissiinkin keräillyt lähiaikoina itseensä sen verran virtaa, että purkaa sitä nyt kaikkeen ja kaikkiin..? Laumatoverit ei ole enää erityisen turvallisilla vesillä tämän kanssa. Myöskään tämä villi ja vapaa varsa ei ole mitenkään kovin innostunut kulkemaan vaelluksilla mukana. Siellä on lennellyt vuoroin etu-, vuoroin peräpää ja väliin muutamat sivuttaissuuntaiset äkkiliikkeet. Ei siis kaikkein esimerkillisin tyyppi turvallisesta hevosesta.
Katsotaan nyt minkälainen vaikutus on ihan perusteellisella päivittäisellä liikutuksella. Jos ei muutosta tule vielä siinäkään vaiheessa, niin sitten mietitään uudemman kerran tilannetta. Kaikesta huolimatta haaveissa (vai joko pitäisi sanoa suunnitelmissa?) olisi saada poni takaisin omaan pihaan asumaan. Meillä tuo pihatto tosin kaipaisi kokonaisvaltaista muutosta, tai toinen vaihtoehto olisi raksata kokonaan uusi tallirakennus, mutta se taas olisi ikuisuusprojekti, ellei ostaisi valmista siirtotallia. Matkan toinen mutta on se kaverin hankinta. Millainen, minkälaisella diilillä (oma, vaiko mahdollisesti esim. ylläpito?), mistä, milloin, jne.
Mutta nuo asiat ovat päivittäisen mietinnän alla, niin eiköhän tässä jossakin vaiheessa päästäisi jo jonkinlaiseen lopputulokseenkin.
Eniveis. Kävimme keskustelutuokion jälkeen samaisella tallilla harjoittelussa olevan kaverini kanssa heittämässä kunnon maastolenkin meikäläisen ponin, ja heikäläisen vuokraponin kera. About puolitoista tuntia olimme kaikenkaikkiaan tienpäällä. Meno oli melkoisen vauhdikasta, eikä allanni kaahaava kavioeläin voinut välttyä puuskuttamiselta saati hikoilulta. Menimme molemmat satulatta, ja itse jätin heti alkumatkasta jalustimetkin pois mukavuussyistä. Kaikesta matkanvarrella toimitetusta sähläyksestä ja erittäin epäammattimaisesta käytöksestä (;-D) huolimatta reissu oli erinomaisen onnistunut ja kumpikin kaksijalkaisista pysyi visusti nelijalkaisen ystävänsä selkäpuolella!
Lopuksi vielä LINKKI lyhyeeseen videokoosteeseen päivän ratsastusretkestä.
Herätys
Päivän polttavin kysymys; oliskohan jo aika herättää blogi jälleen henkiin?
Jäätävän kylmä vastaus on lyhyt ja ytimekäs kyllä!
Meillä kävi viikonloppuna vierailulla Minka ja 4kk villispoika Sauli. Ohjelmaanhan sisältyi lähinnä pojille ja niiden urpoille touhuille naureskelua. Siis kuinka typeriä otuksia tuommoiset pienet mustiaiset osaakaan olla!
Meno oli melko päätöntä koko viikonlopun. Jos jossakussa riittää virtaa, niin pienessä puudelipojassa! Hyvä jos kertaakaan näin Saulia paikallaan, saatika makaamassa tai nukkumassa. Hurjat energiamäärät kyllä voi löytyä noin pienestäkin paketista.
Wäinöllä ja Saulilla oli lähes 24/7 jonkinnäköiset painileikit meneillään. Wokie aina välillä yritti käydä puolustelemassa Wäinöä, jos tilanne sen mielestä näytti äityvän liiallisesti Saulin voiton puolelle.
Tänään kävimme sitten vielä juoksuttamassa puudelipoikia pellolla, ja kovasti yritimme saada muutamia kuvallisia todistusaineistoja tapahtumasta. Wäinön räihnäinen olemus ei tosin ollut kovinkaan kuvauksellinen, mutta ignooratkaamme sen.
Alkuperäiseen viikonloppuohjelmaan olisi kuulunut Wäinön kokonaisvaltainen harjaus ja pesuoperaatio, mutta se nyt siirtyi jälleen muutamalla päivällä. Josko ensiviikko toisi tullessaan hieman aikaa panostaa tuohon pieneen karvaeläimeen (säkä about 40cm).
Wäinön tulevaisuus kokonaisuudessaankin on kovin epämääräinen. Suuresti houkuttelisi ohjattuihin harrastuksiin lähteminen, mutta esteeksihän, kuten aina, on muodostunut raha. Lahden seutumilla saa maksaa yli sata euroa kunnon kursseille pääsystä. Varsinkin agility olisi sellainen, jonne haluaisin suunnata Wäiskin kanssa lähitulevaisuudessa. Täytyy alkaa taas aktiivisesti seulomaan vaihtoehtoisia treenipaikkoja läpi. Eiköhän meille sellainen vielä löydetä!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Kirjoittajasta
25-vuotias Jeesuksen seuraaja, tradenomiopiskelija, äiti ja vaimo. Elämää Hollolan maaseudulla, mukana menossa myös pomeranian Mou, sekä kanit Leila & Maya.
0 kommenttia: