Kirjoihinkirjattua

Päivän saldo; huonohappinen aamu, takatalvi part. miljoona, epätoivoinen kameran ulkoilutus sekä harvinaislaatuisen vauhdikas maastoreissu.

Melkein voisin jättää avaamatta näitä käsitteitä. Ne kun jo melko kattavasti kertoo itse itsestään. Mutta jotain niistä kertoakseni; aamuinen vointini ei ollut millään lailla pilviä hivelevän hehkeä, joten jättäydyin päivän aktiviteeteista pois ja jäin vain kotiin ihmettelemään. Oletan jääneeni kuitenkin paljosta paitsi, koska luvassa olisi ollut hevosagilityä 190-säkäisillä pikkuponeilla. Kyseessä oli kaikenlisäksi viimeinen virallinen koulupäivä. Vielä olisi kasa tehtäviä, yksi koe, vähän työharjoittelua sekä muutama verkkokurssi tehtävälistalla. Tässä kotokoneella istuessa on hyvä aika siivutella nuo kaikki alta pois, ja panostaa sitten tulevaan harjoitteluun, jonka ajankohta ja paikka ovat vielä osittain avoinna.

No joka tapauksessa, myöhemmin tänään iltapäivästä raahasin itseäni pihalle räntäsateeseen, liukastelemaan kissojen ja koirien kera. Siis todellisuudessa Wokie pääsi pikaisasti käymään ensin ulkona ja sitten vasta hain Wäiskin ja kameran. Niin vähälle on jäänyt Wäinön kuvaamiset, että piti saada vielä viimeisetkin rippeet talvesta irti ja räpsäistä muutama lähes talvinen kuva. Neitikissamme Pikkis päätti jakaa tästä henkeäsalpaavasta säätilasta nautiskelun kanssamme, joten sekin tuli ikuistettua kameran linssin läpi muutamaan otteeseen.

Illaksi olin sopinut meneväni vähän keskustelemaan Ormin tilanteesta. Jätkä on vissiinkin keräillyt lähiaikoina itseensä sen verran virtaa, että purkaa sitä nyt kaikkeen ja kaikkiin..? Laumatoverit ei ole enää erityisen turvallisilla vesillä tämän kanssa. Myöskään tämä villi ja vapaa varsa ei ole mitenkään kovin innostunut kulkemaan vaelluksilla mukana. Siellä on lennellyt vuoroin etu-, vuoroin peräpää ja väliin muutamat sivuttaissuuntaiset äkkiliikkeet. Ei siis kaikkein esimerkillisin tyyppi turvallisesta hevosesta.

Katsotaan nyt minkälainen vaikutus on ihan perusteellisella päivittäisellä liikutuksella. Jos ei muutosta tule vielä siinäkään vaiheessa, niin sitten mietitään uudemman kerran tilannetta. Kaikesta huolimatta haaveissa (vai joko pitäisi sanoa suunnitelmissa?) olisi saada poni takaisin omaan pihaan asumaan. Meillä tuo pihatto tosin kaipaisi kokonaisvaltaista muutosta, tai toinen vaihtoehto olisi raksata kokonaan uusi tallirakennus, mutta se taas olisi ikuisuusprojekti, ellei ostaisi valmista siirtotallia. Matkan toinen mutta on se kaverin hankinta. Millainen, minkälaisella diilillä (oma, vaiko mahdollisesti esim. ylläpito?), mistä, milloin, jne.

Mutta nuo asiat ovat päivittäisen mietinnän alla, niin eiköhän tässä jossakin vaiheessa päästäisi jo jonkinlaiseen lopputulokseenkin.

Eniveis. Kävimme keskustelutuokion jälkeen samaisella tallilla harjoittelussa olevan kaverini kanssa heittämässä kunnon maastolenkin meikäläisen ponin, ja heikäläisen vuokraponin kera. About puolitoista tuntia olimme kaikenkaikkiaan tienpäällä. Meno oli melkoisen vauhdikasta, eikä allanni kaahaava kavioeläin voinut välttyä puuskuttamiselta saati hikoilulta. Menimme molemmat satulatta, ja itse jätin heti alkumatkasta jalustimetkin pois mukavuussyistä. Kaikesta matkanvarrella toimitetusta sähläyksestä ja erittäin epäammattimaisesta käytöksestä (;-D) huolimatta reissu oli erinomaisen onnistunut ja kumpikin kaksijalkaisista pysyi visusti nelijalkaisen ystävänsä selkäpuolella!

Lopuksi vielä LINKKI lyhyeeseen videokoosteeseen päivän ratsastusretkestä.

Päivän polttavin kysymys; oliskohan jo aika herättää blogi jälleen henkiin?
Jäätävän kylmä vastaus on lyhyt ja ytimekäs kyllä!

Meillä kävi viikonloppuna vierailulla Minka ja 4kk villispoika Sauli. Ohjelmaanhan sisältyi lähinnä pojille ja niiden urpoille touhuille naureskelua. Siis kuinka typeriä otuksia tuommoiset pienet mustiaiset osaakaan olla!

Meno oli melko päätöntä koko viikonlopun. Jos jossakussa riittää virtaa, niin pienessä puudelipojassa! Hyvä jos kertaakaan näin Saulia paikallaan, saatika makaamassa tai nukkumassa. Hurjat energiamäärät kyllä voi löytyä noin pienestäkin paketista.

Wäinöllä ja Saulilla oli lähes 24/7 jonkinnäköiset painileikit meneillään. Wokie aina välillä yritti käydä puolustelemassa Wäinöä, jos tilanne sen mielestä näytti äityvän liiallisesti Saulin voiton puolelle.

Tänään kävimme sitten vielä juoksuttamassa puudelipoikia pellolla, ja kovasti yritimme saada muutamia kuvallisia todistusaineistoja tapahtumasta. Wäinön räihnäinen olemus ei tosin ollut kovinkaan kuvauksellinen, mutta ignooratkaamme sen.

Alkuperäiseen viikonloppuohjelmaan olisi kuulunut Wäinön kokonaisvaltainen harjaus ja pesuoperaatio, mutta se nyt siirtyi jälleen muutamalla päivällä. Josko ensiviikko toisi tullessaan hieman aikaa panostaa tuohon ~~pieneen~~ karvaeläimeen (säkä about 40cm).

Wäinön tulevaisuus kokonaisuudessaankin on kovin epämääräinen. Suuresti houkuttelisi ohjattuihin harrastuksiin lähteminen, mutta esteeksihän, kuten aina, on muodostunut raha. Lahden seutumilla saa maksaa yli sata euroa kunnon kursseille pääsystä. Varsinkin agility olisi sellainen, jonne haluaisin suunnata Wäiskin kanssa lähitulevaisuudessa. Täytyy alkaa taas aktiivisesti seulomaan vaihtoehtoisia treenipaikkoja läpi. Eiköhän meille sellainen vielä löydetä!

Redchain Chocolate Mind

This lil girl has always been in our family, and I remember the firsts couple of days when she had arrived. She was sooo adorable and cute baby girl back then! Now she is all big and stinky little ass.

Haha, just kidding! She's just a nice almost normal doggie dogster, which is soon going to get as awkward as her new brothers are! Can't wait that to happen! But to be serious, this thing right here is going to be just an temporary arrangement. Let's see what the future got for us, just hoping for the best and fearing the worst!

Lisätäkseni eilisaamuiseen tekstiini vielä hitusen faktoja, niin tämä neiti tulee siis meille hetkellisesti asustelemaan, kunnes löytää itselleen sopivan uuden kodin. Kyseinen koiraeläinhän on 4-vuotias staffordshirenbullterrieri narttu, Mimi. Erittäin mukava pikkuelikko, joskin aivokapasiteetiltaan lähellä luokkaa W-veljekset.. Kaiken logiikan mukaan siis sopii tähän jengiin yhtä hyvin kuin aivot narikkaan!

Ahkerat opiskelijat olivat tänään mukana koulussa treenailemassa vähän agilityä ja perustottelevaisuus-juttuja. Wäinö oli erihieno ja reipas oppilas, toisin kuin iso-W, jota ei pahemmin kiinnostanut muut kuin toiset koirat ja niiden hajut. Ja tietenkin rapsutukset, niistähän ei voi koskaan kieltäytyä! Woksa on aina uusissa paikoissa vähän tuommonen. Ja nyt kun oli vielä vieras ohjaaja (Elisa), niin sekin toki vaikutti asiaan huomattavan määrän.

Kepittelijä

Opettajan lellikki: "Hellllllli minua!"

En nyt tiedä kumman sinne putkeen piti mennä, omistajan vai koiran..

Tyylilyyli

Tokoilija on intoilija

En kestä! Elisa kun kutsui Wokieta nimellä, niin W vaan katsahti taivaalle ja that's that! Ei vissiin hirveämmin kiinnostanut Eltsun jutut.. :D

Kukkuu!

Tämä pieni pyöreä eläin muutti eilen uuteen kotiinsa, vaellustallille Vierumäelle. Pääsee nyt siis oikeasti ansaitsemaan elantonsa ihka oikealla (palkka)työllä! Katsotaan, miten tämä lähtee sujumaan. Huomenna (tiistaina) jätkä pääsee ensimmäiselle vaellukselleen perähevoseksi.

Muutto hällä meni ainakin ihan nappiin, lastauksesta selvittiin ensimmäisellä yrittämällä ja vain muutamalla minuutilla aikaa. Ajomatkan oli ihan rauhakseen kopissa, ei ainakaan heilunut turhia. Ja perille päästyämme oli tietysti hieman kuljetetun näköinen, mutta ihan lunkisti kuikuili traikun ovesta, ulos pääsyä odotellessa.

Uuteen laumaan vaihtaminenkin meni odotettua paljon paremmin! Issikoilla on ehkä vähän omat juttunsa, ja ymmärtää toisiaan paremmin kun muita polleja, koska minkäänlaista tappelua tai ympäriinsä laukkailua ei ollut pahemmin havaittavissa. Muutamasti piti vähän huudella ja etusia heitellä, mutta siinäpä se. Ihan eri näköistä, kun muutama viikko sitten samaan laumaan tulleen shettiksen kanssa. :'D Tosin ehkä pienikokoinen tammuska ei ihan tuntenut oloaan turvalliseksi itseään reilun verroin suurempien ahdistelevien (lähinnä) ruunien kanssa.

Nyt toivotaan parasta, muttei pelätä mitään, ja katsellaan millaista äksöniä tulevaisuus tuo tullessaan. Vähän olisi tavoitteena saada myös töltti tuolta elikolta esiin, mutta se jää nähtäväksi!

Ja vielä lopuksi vähän Wäinö-kuulumisia. Pari päivää sitten tämäkin pieni karva-eläin näki ensilumensa. Kaveri vetäisi ihan ranttaliksi, kyllä näytti nauttivan tuosta epämääräisestä valkoisesta aineksesta! Ja suuhunkin sitä jouti varmasti jokuinen gramma.

Wäinöstä on muuten erittttäin vaikea yrittää saada kuvia!! Jos laskeudun hiemankaan normaalia seisoma-asentoani alemmaksi, niin heti eräs on ihan kamerassa kiinni pienen pärstänsä kanssa.. Joten selvästikin seuraavaksi opettelulistalla on paikka-käsky.

Ja tänään "Nämys" saa vihdoin viimeisenkin rokotteensa, sekä molemmille koirille hankitaan EU-passit, jotta päästään sitten reissailemaan, jee!

Omintakeiset nukkuma-asennot part 82. Näitä näkee kyllä vaikka minkälaisia yhdistelmiä.. :'D

Tämä on joku kaunis syysilta otettu räpsäys. Ilmeisesti vaan ikuistaakseni tämän hetken, kun lenkkeiltiin Kalliola big cityssä puudeli vapaana, tässäkin tallustetaan autotietä myöten. Ideasta ei mitään ideaa.

Jokunen viikko takaperin törmättiin lenkillä uuteen ystävään! Roosa-seropi on itselleni ennestään tuttu työharjoittelultani koirahoitolalla. En tiennyt että ko koira asustaa täällä lähistöllä, tai ainakaan lenkkeilee meidän lähimetsissä! Koirilla oli kyllä mukavat temmellykset keskenään, varsinkin kun tuolla oli juoksut alkamassa, ja juoksutti Wokieta pitkin hirveitä ryteikköisiä mäkiä.

En tiedä tarvitseeko tästä edes sen enempää mainita...

Tämä on taas yksi miljoonista "pojat valmiina ulkoilemaan"-kuvista. Komeasti pukeutuneenakin, asusteista päätellen sateeseen ollaan lähdetty tarpomaan. Ja sää on ollut selvästikin kylmä!

En tiedä tästä kuvasta kyllä. :'D Ollaan sitä taas niin fiksun näköisenä. Mutta pointtina oli joskus jollekin näyttää, mikä parkour-poika tuo Woksa on. Se siis hyppäsi tuon juurakon päälle.. Ja tippui selälteen/kyljelteen sitten alas, mutta se nyt on taas toinen tarina.

Ja pojat lähdössä taas lenkkeilemään. Söpösti sävy-sävyyn! Vedellään kaikki kolme kivasti mätsäävissä heijastinasuissa tuolla pimeässä. Keltsi on kova väri!

Jep. Ja välillä on hankalaa ihan vain istua koneen ääressä..

Ajattelin huvikseni esitellä täällä bloginkin puolella vähän tätä nykyistä kämppääni, kerta tuli joitakin kuviakin otettua. Tämä on siis noin 39 neliöinen yksiö, täällä Kalliolan peräkylillä. Tätä ei siis vieläkään ole sisustettu mitenkäänpäin kivaksi, kun ei vaan saa aikaseksi, niin ei vaan saa. Mutta ihan viihtyisä on ollut näinkin, niin saa vielä hetken ainakin pysyä tälläisenä. Sen kummemmin ei aio selitellä mitään, kuvat puhukoot puolestaan.